Jussi Vihantola on poissa

Jussi Vihantola on poissa

Jussi on poissa

Tänä aamuna sain suru-uutisen pitkäaikaisen kirkkoherramme Jussi Vihantolan yllättävästä poismenosta. Jussi pääsi taivaan kotiin hyvin lyhyen sairauden jälkeen. Kyösti Niinikosken ja Lauri Savimäen jälkeen jo kolmas seurakuntamme näkyvä hahmo on siten lyhyen ajan sisällä poistunut keskuudestamme.

Haapajärviset muistavat Jussin varmasti parhaiten sosiaalisuudesta ja huumorista. Jussi toimi eläkkeellä ollessaankin aktiivisesti monissa eri järjestöissä, erityisesti Sydänyhdistyksessä sekä Herättäjän paikallisosastossa. Kuulin, että aivan viime päivinä hän suunnitteli sanaristikkokerhon perustamista. Kerho olisi kokoontunut Seurakuntakodissa. Jussin huumori osoittikin ennen kaikkea verbaalista lahjakkuutta. Vitsin lähtökohdaksi riitti usein yksi sana, jonka humoristisen puolen hän osoitti kuulijoilleen tai lukijoilleen. Jussi tunnettiinkin paitsi puhujana, myös kirjoittajana, jonka kolumneja ja pohdintoja saimme lukea hyvin usein paikallislehdestä. Omakustanteisia runokirjoja hän julkaisi ainakin kaksi: ”Solkkusanko” sekä myöhemmin vielä ”Tähteeksi jääneet”. Kunnallispolitikassakin Jussi ehti viivähtää hyvän tovin eläkkeelle jäämisensä jälkeen.

Jussin elämän rakkaus oli vaimo Liisa eli Lissu. Lapset ja lastenlapset olivat yhteisenä ilona. Ja Tapitus, Muurasjärven mökki, jossa ystävät, työtoverit ja seuravieraat otettiin lämpimästi vastaan. Jussi ja Lissu olivat erottamaton pari vielä silloinkin, kun Liisa sairastui ja tiet veivät olosuhteiden pakosta eri osoitteisiin, Jussin aivan kirkon naapuriin Kauppakadulle ja Lissun Karjalahden hoitokotiin. Muutaman kilometrin välimatka ei heitä kuitenkaan erottanut, sillä Jussi vieraili Lissunsa luona joka päivä. Karjalahden käytävillä pariskunta sitten asteli käsikynkkää.

Jussista tuli esimieheni, kun aloitin Haapajärven seurakunnan kolmantena pappina, ylimääräisenä apulaisena syksyllä 1987. Jussi oli esimiehenä leppoisa ja antoi nuoren papin purkaa energisyyttään melkoisen vapaasti. Jussi oli tullut Haapajärven kirkkoherraksi vuonna 1974 ainoana hakijana. Hän jaksoikin muistuttaa seurakuntalaisia siitä, että ”te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Jussin aikana rakennettiin Honkaniemen leirikeskus ja aloitettiin kirkon mittavan peruskorjauksen suunnittelu. Kun Jussi sitten vuonna 1999 jäi eläkkeelle kirkkoherran virasta, oli minut jo valittu hänen seuraajakseen. Eläkkeellä ollessaan Jussi kävi hyvin usein katsomassa entisiä työtovereitaan Seurakuntatalolla ja Laurikkalan pappilassa sekä nyt peruskorjatussa Seurakuntakodissa. Seurakunnan johtamisen hän jätti kuitenkin seuraajalleen eikä puolella sanallakaan puuttunut seurakunnan hallintoon.

Jussi oli kätevänä puutyömiehenä valmistanut uudelle kirkkoherralle viestikapulan, johon on merkitty kaikkien Haapajärven seurakunnan kirkkoherrojen nimet. Sisällä on Raamatun sana, joka on tarkoitettu rohkaisuksi uudelle viranhaltijalle. Nytkin viestikapula on kunniapaikalla työhuoneessani. Viestikapula muistuttaa siitä, että sukupolvet ja ihmiset vaihtuvat, mutta Jumalan sana ei koskaan katoa.

Jussin kristillisyyttä leimasi ennen kaikkea maanläheisyys ja suvun perintönä tullut körttiläisyys. Kuvaava on hänen oma runonsa:

Hengellinen – maallinen.

Missä ero?

tiedä en.

 

Leipä jokapäiväinen

onhan lahjaa taivasten.

Tähän leipää kodin liitän,

perheestäni Luojaa kiitän.

Hyvät ystävätkin on

kiitoskohde verraton.

 

Myötä- vastoinkäymiset,

juomiset ja syömiset;

kaikki arkitouhutkin,

kirkonkäynnit seuratkin

sitä samaa lahjaa vaan,

jota nauttia mä saan.

 

Arvele en yhtään näin,

kiitos kuuluu ylöspäin.

 (Jussi Vihantola 2004)

 

Ronkaalassa 2.3.2019

Kari Tiirola

Kirkkoherra